Syd-Österbotten 13.8.1924:
STORFORS SÅG JÄMTE MANGÅRD NEDBRUNNEN.
I söndags kl. 11-tiden iakttogs att eld utbrutit i Storfors såg. Medels telefon och klämtning i kyrkklockorna gjordes alarm om olyckan, men då manskap och sprutor anlände till brandplatsen kunde knappast något göras för släckningen. Till följd av den rådande starka blåsten hade elden spritt sig mycket hastigt. Hettan var inom kort så stor. att lövträden, som funnos mellan sågen och mangården, fattade eld, varefter även denna antändes och nedbrann till grunden. Sågen har sedan en tid varit stillastående. I mangården har ingen heller bott. Utom sågen, mangården och ett magasin nedbrann även ett till 20,000 mk uppskattat upplag halvrena bräder som var oförsäkrat och tillhörde trävaruhandlanden Johannes Lindahl. Sågen jämte byggnaderna var försäkrad i försäkringsanstalten Sampo i Åbo för i det närmaste 500,000 mk. Huru elden uppstått är tillsvidare outrett. Polisundersökning hölls genast på söndagen, men framkom därvid ingenting av vikt, varför rykten om att någon skulle hört en explosion omedelbart före branden sålunda saknar varje grund.
Syd-Österbotten 16.8.1924:
ELDSVÅDAN VID STORFORS.
En gosse, som lekt med tändstickor, vållade branden.
Genom fortsatt polisundersökning har det numera kommit i dagen, att den förödande branden å Storfors såg i söndags, vållats av en 12-årig gosse, som praktiserat sig in i sågen och där roat sig med att skjuta raketter med tändstickor och säger han sig därvid förlorat en brinnande tändsticka. Han hade då blivit rädd och sprungit bort utan att nämna om saken för någon och vågade, sedan sågen brunnit, till en början icke ens gå hem. Vid första polisförhöret försökte han avleda misstankarna genom att duka upp en historia om, att han tidigare på söndagen sett två okända karlar gå över sågdammen. Senare, då han erkände verkliga förhållandet, återtog han berättelsen om de två karlarna. Gossen ifråga är gårdsfarihandlanden Karl Oskar Träskviks son Axel. Hans hem ligger i närheten av den brunna sågen.
Vår notis om branden i senaste nummer var så tillvida ofullständig, att det icke nämndes om att en på längre avstånd från sågen belägen byggnad, innehållande byk- och badstuga m. m,, blev räddad. Den var brandförsäkrad till 20.000 mk. Den brunna boningsbyggnaden, som bestod av två våningar, var brandförsäkrad till 100,000 mk och själva sågbyggnaden till 135,000 mk. Turbinerna, som måhända äro så gott som oskadade, voro upptagna till 50,000 mk. Maskinerna i sågen, som var försedd med två ramar och hyvelmaskiner, voro försäkrade till 250,000 mk. Hela försäkringsbeloppet vari även torde ingått något upplagrat virke, uppgår till 643,000 mk.
Syd-Österbotten 30.8.1924:
Branden i Storfors.
Frågan om den elektriska kraften på orten har genom Storfors brand hamnat i en återvändsgränd. Genom de förhållanden som därigenom uppstått har tanken väckts att erhålla kraft från Rosenlewska stora anläggningen i Björneborg, Fördelat på de mellanliggande kommunerna bleve kostnaderna ej skrämmande för uppsättning av ledningar, underhåll m. m., då själva kraften stiger till c.a en mark kilowatt från kraftstationen. Denna tanke tål att beaktas så mycket mera som den belysning vilken erhålles från Pärusfors A. B. är både dyr och otillfredsställande och det sätt, som sagda bolag nu enligt hörsägen ägnar tillgripa för erhållande av kraft väckt allmän förbittring.
Den 2 september införde Kristiinan Sanomat denna artikel på finska och tidningen undrade vad denna ”förbittring” riktigt berodde på.
Kristiinan Sanomat 12.8.1924:
Suuri tulipalo Lapväärtissä.
Storforsin sahalaitos asuin- ja muine rakennuksineen sekä lautavarastoineen palanut.
Viime sunnuntai aamuna klo 11 ajoissa syttyi Lapväärtissä Ab. Storfors Oy:n sahalaitos palamaan ja paloi lyhyessä ajassa perustuksiaan myöten poroksi. Sahaan kuului paitsi sahalaitosrakennusta myöskin pienempi sähkölaitos ja höyläyskoneet y.m. sekä tilava asuinrakennus ulkohuoneineen ja vajoineen. Nämä kaikki tuhoutuivat palossa maan tasalle, vain sahalaitoksen raamin sementtiset tukipylväät jäivät riippuvine rautaosineen törröttämään. Niinikään paloi sahalla olleet n. 10,000 kappaletta puoli-puhtaita lautoja sekä huomattava erä höylättyjä lautoja ja lankkuja. Vain muutamia kymmeniä syliä ripoja, jotka olivat pinottuina huomattavan kauas rakennuksista ja pienempi puuseppävaja pelastuivat.
Palon aikana vallinnut tuuli kiihdytti paloa nopeasti ja heitteli palavasta saharakennuksesta kekäleitä toisiin rakennuksiin, joten sammutusyritykset jäivät tuloksettomiksi. Eri rakennuksessa olleissa sahapuruissa ja hiilloksissa kyti tuli vielä illalla kymmenisen tienoissa puhjeten tavantakaa ilmiliekkeihin.
Millä tavoin palo on saanut alkunsa jäänee tarkemmin selvittämättä. Sahassa ei nimittäin ole oltu varsinaisessa työssä pitempään aikaan eikä sen asuinrakennuksessakaan ole muutamiin aikoihin asunut ketään. Luultavaa on, että jotkut sunnuntaitutkijat ovat käyneet rakennuksessa ja tällöin ehkä huomaamattaan tipauttaneet palavan tulitikun rakennukseen. On myöskin kerrottu, että rakenuuksesta olisi kuulunut jonkunlainen räjähdys, jonka jälkeen tuli oli alkanut levitä. Minkä verran näissä on perää, selvinnee myöhemmin.
Palaneet rakennukset olivat vakuutettu turkulaisessa vakuutusyhtiö Sammossa 673,000 markasta, josta pelastuneen rakennuksen osalle tulee 20,000 markkaa, I
Mikäli meille on ilmoitettu, oli laitos nimittäin päätetty myydä hra V. Nylundille Dagsmarkista 250,000 markan hinnasta ja kauppakirjakin tästä jo osittain allekirjoitettukin. Väliin sattunut tulipalo lienee kuitenkin seisauttanut kauppapuuhat.
Edellämainittu Ab. Storforsin Oy:n sahalaitos on monille Lapväärtin talollisille ollut kohtalokas surunlapsi. Laitos perustettiin nimittäin jokunen vuosi sitten melko ajanmukaiseksi ja olivat siinä suurimpina osakkaina useat Lapväärtin talolliset. Siitä oli tarkoitus saada Sampo jauhamaan rahaa omista ja toisten metsistä, joita ostettiin aina lähipitäjistäkin. Laitos menestyi kuitenkin huononlaisesti ja joutui se vararikon partaalle. Kun kymmeniset talonpojat olivat menneet huomattaviin yhteistakauksiin osuuksiansa mukaan, ottivat nämä liikkeen hoiviinsa ja joutuivat näin muodoin maksamaan takaussitoumuksiaan, jotka vaihtelivat miestä kohti 20:stä 100,000 markkaan. Tästä huolimatta ei liikettä voitu jatkaa, vaan oli se lopultakin luovutettava vararikkoon.
Tällä ajalla on sitten laitoksesta myyty erilaisia tavaravarastoja ja itse laitostakin tarjottu eri otteisiin halukkaille, mutta näihin asti tuloksetta. Nyt kuitenkin oli, kuten jo edellä on mainittu, hra Nylundin kanssa päästä kaupasta sopimukseen hinnalla, joka ei luullaksemme vastannut neljännestäkään laitoksen arvosta.
Laitos on perustettu kokonaan vesivoiman varaan ja nousee sen voimamäärä nykyisillä turbineilla vähimmänkin veden aikana 125 hevosvoimaan.
Poliisikuulustelu palon johdosta pidettiin eilen iltapäivällä. Kuulustelussa ei kuitenkaan käynyt selville mistä palo oli saanut alkunsa enempi kuin muitakaan erikoisemmin mainittavampia seikkoja.
Kristiinan Sanomat 19.8.1924:
Ab Storforsin sahalaitoksen palo.
Palo aiheutunut poikasen tulitikkuraketista.
Toissa sunnuntaina Lapväärtissä olevan Ab Storforsin sahanpalon syistä on jatkuvissa kuulusteuissa käynyt selville, ettäåalo on saanut alkunsa erään 12-vuotisen pojan tulitikkuleikittelystä. Laitoksen lähellä asuvan Karl Träskvikin poikanen oli mennyt toverinsa kanssa sahalaitokseen jag laskenut täällä tulitikkuraketteja, jolloin eräs palava tikku oli poikaselta kadonnut. Aikaisemmin oli poikanen keksinyt jutun parista mieshenkilöistä, josta mekin liikkeellä olleen jutun mukaan kerroimme.
Palovahingot arvioitu n. 350,000 mk.
Viime maanantaina toimitettiin palopaikalla palon tuottamat vahingot. Saamamme tiedon mukaan on vahingot arvioitu n. 350,000 markaksi.
Kenelle laitos nykyisin kuuluu?
Kuten palon yhteydessä kerroimme oli laitos jonkunlaisen valmistavan kauppakirjan perusteella myyty ehdollisesti hra v. Nylundille Lapväärtistä 250 tuh. markan hinnasta. Kun laitoksen kiinnitykset nousevat 310,000 markkaan oli kolmannen kiinnitysvastuun siirto jäänyt harkinnan varaan ja asianomaisen kiinnityksen haltijan hyväksyttäväksi myöhemmin, jonka jälkeen vasta kauppa olisi ollut lopullinen. Nyt kuuluu kuitenkin ilmenneen erimielisyyttä laitoksen nykyisestä omistusoikeudesta, sillä ostajan puolelta pidetään nyt kaupan olleen sitovan ja myyjät taas puolestaan katsovat olleen keskeneräisen, joten kumpikin puoli mielestään on nykyisin laitoksen haltija. Mikäli kertojamme arveli, joutunee laitoksen omistusoikeuskysymys oikeudellisen selvittelyn alaiseksi.
Kristiian Sanomat 28.11.1924:
Kaupunkimme sähkön heikkous. Mistä se johtuu?
Kaupungissamme on viime vuorokausina aiheutunut vakavaa valittelua sähkövalon heikkoudesta, joka on aiheuttanut hankaluuksia paitsi muussa myöskin erilaisten töiden suorituksessa.
Tästä nykyisen virtaheikkouden syistä on valaistuksestamme huolehtivan sähköyhtiön johtaja antanut meille seuraavan selityksen:
Huono sähkövalo Kristiinassa, Lapväärtissä ja Tiukassia johtuu, kuten useimmat jo tietävätkin siitä, että Storforsin saha tämän vuoden elokuussa paloi. Ab. Pärus-Forsin apuasemana on kolmen viime vuoden aikana ollut Storfors ja hankkiakseen riittävästi voimaa oli Pärus-Fors juuri vähää ennen paloa ostanut mainitun kosken, mutta tulipalo tuhosi kokonaan senkin sähkölaitoksen. Palon jälkeen taasen ei Storfors Ab tahtonut tunnustaa kaupan pätevyyttä vaan koetti kiellolla ja muulla saada sitä kumotuksi. Kaiken tämän seurauksena on ollut, että uudelleenrakentaminen ei ole voinut tapahtua yhtä nopeasti kuin siinä tapauksessa, että kaikki olisi sanut käydä tasaista latuaan. Niiden vaikeuksien seurauksista, joita Pärus-Fors’illa on ollut ja vieläkin on kestettävänään, joutuu nyt yleisökin kärsimään, ja kestänee vielä pari viikkoa ennenkuin Stor-Forsin sähkölaitos valmistuu ja sähkövalo voi toimia tyydyttävästi.